Olipa kerran kaksi iloista ja vikkelää hiirtä, joiden nimet olivat Mängu ja Tugev. Hiiret asuivat Virossa, Tarton kaupungin Raatihuoneen kellotornissa. Heillä oli siellä kotoinen, pieni pesä.
Eräänä päivänä Mängu ja Tugev olivat juuri alkamassa päivälevolle pesässään, kun Raatihuoneen kellot alkoivat kumahdella. Ne soittivat Suomen kansallishymniä. Tästä hiiret arvasivat, että nyt oli Suomen itsenäisyyspäivä, ja silloin joulu olisi jo aivan lähellä. Hiiret innostuivat niin hurjasti, etteivät edes malttaneet pysyä paikoillaan. Niin kovasti ne rakastivat joulua!
Mängu ja Tugev halusivat heti alkaa joulupuuhiin, ja he alkoivat laskea, montako yötä olisi jouluun. Seuraavana päivänä hiiret huomasivat, että Raatihuoneentorilla oli paljon ihmisiä. Ja kun hiiret kurkistelivat tarkemmin torille, ne huomasivat, että ihmisten takana näkyi paljon kuusia.
- Mitä ihmettä torilla tapahtuu? ihmetteli Mängu.
- En ole ikinä nähnyt noin paljon ihmisiä, Tugev vastasi.
Illalla, kun ihmiset olivat menneet torilta koteihinsa, hiiret hiipivät alas kellotornista katselemaan keskellä toria olevia kuusia. Ne huomasivat, että kuusista muodostui torille metsä, ja sen keskellä oli kauniita keinuja sekä glöginmyyjiä.
Hiiret ymmärsivät, että ihmiset olivat rakentaneet torille jouluisen metsän. Iloisina Mängu ja Tugev palasivat omaan pesäänsä odottamaan seuraavaa päivää ja tulevia seikkailuja.
(Hiirten nimet tulevat viron kielen sanoista mäng = leikki, peli, soitto ja tugev = voimakas, vahva.)
Teksti: Hilma Karhumaa
Piirros: Aate Karhumaa
(Teksti on julkaistu aikaisemmin suomalaisessa lastenlehdessä Siionin kevät.)
Eräänä päivänä Mängu ja Tugev olivat juuri alkamassa päivälevolle pesässään, kun Raatihuoneen kellot alkoivat kumahdella. Ne soittivat Suomen kansallishymniä. Tästä hiiret arvasivat, että nyt oli Suomen itsenäisyyspäivä, ja silloin joulu olisi jo aivan lähellä. Hiiret innostuivat niin hurjasti, etteivät edes malttaneet pysyä paikoillaan. Niin kovasti ne rakastivat joulua!
Mängu ja Tugev halusivat heti alkaa joulupuuhiin, ja he alkoivat laskea, montako yötä olisi jouluun. Seuraavana päivänä hiiret huomasivat, että Raatihuoneentorilla oli paljon ihmisiä. Ja kun hiiret kurkistelivat tarkemmin torille, ne huomasivat, että ihmisten takana näkyi paljon kuusia.
- Mitä ihmettä torilla tapahtuu? ihmetteli Mängu.
- En ole ikinä nähnyt noin paljon ihmisiä, Tugev vastasi.
Illalla, kun ihmiset olivat menneet torilta koteihinsa, hiiret hiipivät alas kellotornista katselemaan keskellä toria olevia kuusia. Ne huomasivat, että kuusista muodostui torille metsä, ja sen keskellä oli kauniita keinuja sekä glöginmyyjiä.
Hiiret ymmärsivät, että ihmiset olivat rakentaneet torille jouluisen metsän. Iloisina Mängu ja Tugev palasivat omaan pesäänsä odottamaan seuraavaa päivää ja tulevia seikkailuja.
(Hiirten nimet tulevat viron kielen sanoista mäng = leikki, peli, soitto ja tugev = voimakas, vahva.)
Teksti: Hilma Karhumaa
Piirros: Aate Karhumaa
(Teksti on julkaistu aikaisemmin suomalaisessa lastenlehdessä Siionin kevät.)
RSS Feed
